Viikonloppu ja jäljet.

Perjantaina lähdimme pikkuisen Nissun ja koirien kanssa kohti Savon syräntä.
Matkalla Lahdessa poikkesimme syömässä Nitan ja hänen lapsiensa kanssa :) Olihan mukavaa porista pitkästä aikaa <3

Perjantai menikin niin hiton nopeasti, ilmeisesti tuo ajaminen jonkun verran väsyttää :P

Olimme jonkun aikaa puhuneet tuon miespuolisen kanssa, että täytyisi kokeilla verijälkeä koirien kanssa. Niimpä lauantaina aamupäivällä lähdimmekin tekemään pientä simppelii verireittiä. Maasto oli hieman vaihtelevaa, mutta osoittautui hyväks valinnaksi. Niinpä veristä sientä kiskomaan ja reittiä merkkaamaan.
Niki valjaisiin ensimmäisenä, odotin mitä saamamme pitää. Tiesin kumminkin, että poika käyttää nenää hyvin ja luotto olikin kohdallaan! Eikä muuten ollut turhaan ;) Niki meni kuin vanhakin tekijä!! Jälki oli pojalle ihan liian helppo! :)
Hani... voi morjensta päivää. .:D Mikähän missi tää on entisessä elämäs ollut?? Antti kun kuvasi tätä touhua ja neiti huomasi tämän niin ennemmin poseerasi, kuin lähti jäljelle. Melkein itse jo uskoni menetin ja alkoi jo naurattaa !! *Blingg* ja neiti ottikin hajun ja sit mentiikin rivakasti loppu pätkä. Kyllä olin tyytyväinen, että perille asti päästiin. Hah, vieläkin naurattaa :D
Rono poika viimeisenä. Yllätyin erittäin positiivisesti tästä pienestä miehestä!  Alku oli haparointia, mutta erittäin hyvin ja kiitettävästi tämä(kin) meni :)
Oikein mukava ja vaihteleva kokemus. Tietenkin tämäkin on tapa viettää yhteistä lauantaina, kiskoa ensin veristä sientä pöpeliköissä ja sen jälkeen rymyy koirien kanssa ne ; ) Mutta kokemuksena oikein mahtava ja varmasti tullaan jälkeä tekemään lisää. Vaihtelua meille kaikille !! :)
Kuitenkin meitä jäi kaivertelemaan Nikin liian helppo suoritus.. joten Antti lähti muualle tekemään uutta reittiä ja minä jäin hääräämään lapsien kanssa :). Oikein hyvä ja toimiva tälläinen työnjako.
Ronon kanssa Antti jäi ulos leikkimään. Pikkumies ei oikein ole ymmärtänyt tuon kepin (tai minkään muun lelun) perään. Nyt kun nämä miehet sai ihan kahden olla, Romppu tajusikin homman juonen. Aluksi oli juossut palikan luokse ja katonut pöllönä. Nooh kumpi siinä sitten ensimmäisen vartin ajan sen kepukan perässä juoksi, sitä ei tarina koskaan kertonut ;) Oli muuten ihana nähdä, kuinka Rono leikki täysillä. Hyppeli ja pomppi, kirmasi menemään! Ihan mielettömän ihana oli tätä katsoa <3
<
Illemmalla sit alkoikin sataa.. mutta niin sitä tuli lähdettyä vaan sateiseen pimeään metsään. Tämä on ilmeisesti sitä pientä hulluutta mitä koirien kanssa tarvitaan!! :D Minulla ei ollut mitää tietoa miten reitti tulee menemään. Mutta kyl on hieno fiilis, kun koira löysi kuin löysi kaikki "merkit" ja viimeisenä loppupisteelle!!! Eikä yhtään haitannut, vaikka oli polven yläpuolelle asti housut läpimärkänä.

Maanantaina lähdimmekin Niksun ja koiruuksien kans kohti kotia. Olihan taas haikeaa lähteä, aina sinne vissiin pieni palanen jää :/
Ristus mikä ajokeli. Vettä tuli niin maan tolkuttomasti matkalla. Välil aurinko pilkahti ja siihen ne näkyväisyydet lopahti :/
325km ajoa kotiin. Mummi tuli hakemaan Nissua ja pääsin ottamaan pienet päikkärit ennen kouluun menoa. Teki hyvää <3
Koulus minua odotti iiiihan oma aloituspaketti, jossa on kaikki mahdolliset ja mahdottomat härpäkket. Olen niin iloinen ja onnellinen ja ja ja...!!! Omat sakset ja koneet <3
Oli muuten mielettömän hervoton loppu ilta koulussa :D Hah kiitos tästä asianomaisille, suurin "putoaminen" taisi olla opettajallamme :D Heh naurattaa taas, kun mietin sitä hetkeä.
Tässäpä taisi olla hieman tiivistettynä taas tapahtumaa. Selvitty ilman päivystystä yms :) Ai että, mukava kuunnella sateen ropinaa kattoa vasten. Kunhan ei vaan tule ihan hirmuista myrskyä yön aikana.. :/

Paluu arkeen :)

Meillä Hani teki useita viikkoja juoksuja. Viimeinkin ne sitten alkoi, tosin olin jo varma, ettei niitä tulla näkemään edes tänä vuonna enään.
Jos alun odottaminen kesti, kesti myös lopun odotus. Rono poika vallan villiintyi ja kiehnutti muutaman vuorokauden. *Blinggg* ja pojan pää oli aivan sekaisin. Voi sitä läähätyksen ja touhotuksen määrää. Ainoa mitä pikku (ISO) mies sai oli hampaiden irvistystä.. Kaunis pepsodent hymy Hanilla ;)

Noh, Rono on ollut koulussa minulla mukana, en ole viitsinyt villeimpinä päivinä ottaa mitään riskiä. En, että voisi tulla "rakkauslapsia", enkä myöskään siksi, että minulla on vielä asunto ja naapurit :D
Meillä on Ronon kans mennyt hienosti ne muutamat koulupäivät.

Eilen illalla koulusta palattuamme Rono oli paljon bliisumpi (??). Kyllä se vähän vouhkasi menemään. Kahvia yöllä juodessani kuulin, kuinka koira huokaisi, liekö helpoituksesta..
Aamu yöllä tunsin, kuinka joku kömpi viereeni. Kukas muukaan kun Rono <3 Siispä pikkuherra oli muistanut, että on se äippäkin olemassa ;)
Siinä sitten me selkä selkää vasten nukuimme tyytyväisenä.:)
Hanikin näytti olevan silmin nähden helpottunut !!
Jahka kun heräsimme, pikku herra kipitti murokaapille, JESSSS !!!! Meillä ollaan siis normaaleissa olotiloissa :P <3 Wihuuuuuu !!!! :)

Huomenna olisikin taas koulua :) Lisäksi matkalla tulee käytyä moikkaamassa Niksun kummitätiä Minnaa. Saahan kuulla kuumimpia juoruja..;) Kjeh !
Perjantaina Citroenin nokka laitetaan taas Pohjois-Savoa kohden !! Kovaa vauhtia meinaa flunssa iskeä, mutta taistelen vastaan kunnolla :) Pääsee viettämään ihanan vklopun ihanien ihmisten kanssa <3
Saahan nähdä mitä kaikkea tulee puuhailtua siellä, tekemistä kyllä tulee riittämään, siit ei oo pelkoo ! :)

Lapsellani on erittain kova uhmis... *huokaus* Poikahan keksi sitten, että äiti ei enään polta tupakkaa... Jepp.. Löysin askillisen tupakkaa lavuaarista, kyllä, vedessä kellumassa. Silmät kiinni ja hiiiitasti laskemista kymmeneen, no ehkä sataan ja kymmeneen.

Lapseni meikkaus harjoitus :)

Nyt voikin nauttia kahvia, samalla kun tuoksukynttilät palavat, ulkona sataa ja tuuli pieksää puita. Mikä sen parempi, kuin perehtyä etätehtäviin :)

Päivittelyä ja kuulumisia !

Hiphei!!
Eipähän ole tullut päiviteltyä "pieneen hetkeen" taas sivuja..
Syksy alkaakin vaihtua pikkuhiljaa talveksi, pienen lumimaistiaisenkin ollaan jo saatu! :)

Jälleen kerran on kuviot muuttuneet.. Eikä niin "vähääkään".. Mistähän sitä aloittaisi ??
Rono poika tuossa kasvaa ja komistuu. Vuosi tuli heinäkuussa herralle mittariin. Porvoon näyttelyt jäi väliin, karvaa aloimme sopivasti vaihdattamaan. Nyt olisi sekin homma tehty. Niimpä niin, pikkuherrasta on tullut iiiiso poika (omasta mielestään!) ja miehisyys alkaa pukkaamaan lävitse. Hieman on epävarmuutta ihmisiä kohtaan (äiskän vauva kun on aina ollut) ja tätä asiaa nyt sitten työstämään, oikeaan suuntaan! Tälle vuodelle olisikin vielä kolmet näyttelyt: joulukuussa messukeskuksessa. Siihen päättyy myös meidän junior ikä.

Hani neidistä on tullut oikein diivanen.. Kuonon alta pilkottaa harmaata jo, mutta neiti on muuten kuin pentu konsanaan! Kuluvan vuoden aikana likkaa ei kehässä enään nähdä, ensi vuonna taas uudet tuulet :) Tekemistä riittää, mutta talvi on tuloillaan ja siitähän tuo lumihullu koiruus nauttii <3. Kovaa meininkii ja vauhtia, sekä äidillisiä "neuvoja" ja kurituksia on pojille saanut pitää..
Kirjoitinko pojille ? ;) -Kyllä.

Viime vuonna (2012) olleesta pentueesta yksi uros meni Hämeenlinnaan. Sain puhelun omistajalta, ettei voi enää koiraa pitää. No, mitäpäs minäkään sillä tekisin? Kuitenkin teki pahaa ajatus siitä, että vuotinen uros lähtisi kiertoon ja pahimmillaan piikille. Otin siis tehtäväksi katsoa Nikille uuden kodin.
Pian koti löytyikin, enkä kadu hetkeäkään tätä! Aivan mieletöntä kuinka koira sai uuden mahdollisuuden kaiken jälkeen.. Nyt Niki elelee maalla miehen koirana.
Noh, kuinka minä ja koirat tähän liittyvät?  Monien sattumien summana huomasin, kuinka tykästyin tähän miekkoseen ja viikonloput alkoivat olemaan ajamista Savoon :) Nyt sitten olemmekin kimpassa tämän Nikin omistajan kanssa ja näin ollen kaikki kolme koiraa ovatkin samaa laumaa :).

Niklas on kovasti kasvanut ja uhma sen kuin pahenee. Tsiisus sentään, välillä tuntuu kuin mikään, ei yhtikäs mikään mene hyvällä eikä pahalla. Kuitenkin reissataan Nissukan kans viikottain ja pieni mies on osoittautunut oikein hyväksi matkaseuraksi! Reipas lapsi < 3.
...Mitä minuun tulee muuten.. Vaihdoin ammattialaa kokonaan. Hoitotyö on tältä erää nähty. Viimeisimmän työpaikan etevä sairaanhoitaja avitti asiaa (tätä enempää avaamatta).
Kuitenkin, valmistumisvuosi pysyi samana, kuukausia tuli muutama lisää. Eli 2016 olisin valmis parturi-kampaaja. Tämä on se mitä oikeasti haluan, opiskelupaikkakin järjestyi heti. Kiitos Keuda <3
Nyt on ollutkin mielettömän kiire koko aika: koulua, koiria, elämää tienpäällä :).
Siviilissä muutamia hiustenleikkauksia ja värjäyksiä tehtynä! Muutama kampauskin mahtuu mukaan. Tästä tykkään,  tästä nautin <3 Nyt totuttelen siihen, että voin pitää taas koruja, rakennekynsiä...:P

Vaikka on hitollinen kiire yms niin nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että en ole ollut näin onnellinen !! :)

Erästä viisasta naista lainatakseni (joka sanoi minulle näin) :
"Nauti elämästäsi nyt. Vaikka ulkona sataa, kotona paistaa aina aurinko"
Kiitos näistä sanoista !!<3

Melkein voisin yhtyä Duran Duran -biisin sanoihin fiiliksistäni :)

Yritän alkaa aktiivisesti päivittään blogia ja kuulumisia :) Valoisaa ja positiivista talven alkua <3

Pojat : Rono & Niki <3

Rono & Hani

Ystävät Niklas & Hani