Katsausta vähän taaksepäin. .:)

Syksy saapuu hiljalleen ja niinhän siinä sitten kävi, nimittäin pääsin jatkamaan samalle tutulle luokalle opintojani :) Kiitos Keudan aikuis pa-ka opettajille, että passittivat takaisin sorvin ääreen <3
Hieman kyllä pelotti, jopa jännitti. En oikein tiennyt miten reagoida, enkä tiennyt miten he vuorostaan reagoivat kun palaan. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja helpotuksen kyyneleet irtosivat kotimatkalla. Turhaan olin jännittänyt moista asiaa...:) :)
Heti alkajaisiksi päästiin seuraavana päivänä pitämään asiakaspalvelua. Minulle napsahti vaaleat raidat sekä hieman tasoittelu leikkausta ^^
Mukava päästä hommiin. Toisaalta huomasin, että ventovieraiden ihmisten kohtaaminen on hieman hankalaa, tukalaa jopa, mutta kai se ajan kanssa menee.
Tutkintoa varten tässä nyt sitten tuli väsäiltyä yritystoiminnan portfoliota. Muutama yö + päivä siinä menikin, toivotaan että on ja pysyy, nimittäin pahinta on että se tulisi pumerangina takaisin.... Toisaalta, mielummin niin kuin heti hylsyt.
Niin, se tutkinto viikkokin olisi edessä. Sitä ennen olisi minulla 4 vkoa suorittamatta työssäoppimista.
11.9 menen käymään yhdessä paikassa, toivottavasti ottaa tuulta alleen :P Hih! !

Niklas on nyt sitten päiväkodissa isompien ryhmässä. Kääk! Minne aika menee? Juurihan tuo kekkuloi mahassa, oppi puhumaan, kävelemään... Ja ensi keväänä täyttää jo 6 v ?! No, onneksi äiti ei vanhene ollenkaa  ; )

Koirarintamalla menee oikein oikein mukavasti.
Navi nappula se kasvaa ja miehistyy. Rono löytänyt elämäänsä jopa huumorin. Tuo huumoriton ja erittäin herkkä, jopa loukkaantunut koira, on yhtä hymyä nykyään. Vaikea uskoa samaksi mitä joskus oli!!
Raika... Raika tuo lipevä ja imelä ÄMMÄ!! Rasittavuuden ja rakastettavuuden ääripää. Narttu mikä tulee jättämään aikanaan todella todella isot saappaat. Koira jonka kanssa kuljetaan unelmia läpi <3

Näyttelypäivitystä:
Kotka KV ssä Raika HIENOSTI jälleen ROP, CACIB sekä RYP3 !!! <3 <3
Janakkala KV Raika ROP, CACIB !!! Ryhmissä 6 joukkoon, eli oikein mallikkaasti meni!!!! :) :)

Seuraavat "etapit" ovatkin
Hyvinkää RN
Jyväskylä KV x 2 , Messari x 2
Näihin tuplapäiviin myös meidän Rono astuu mukaan :) Herra R on nimittäin ollut nyt pienellä tauolla ja tosissaan palaa marraskuussa takaisin kehään.

Uusi keittiö & 800km ajoa

Olen useasti lukenut ja nähnyt kuvia DC-FIX tuunauksista. Nyt päätin itse kokeilla. Riihimäen Prismasta löysinkin fixiä. Hitsi, oli muuten TODELLA vaikeaa päättää kaikista vaihtoehdoista "ne oikeat".
Olen AINA inhonnut vuokra-asuntoni "sisustusta", eli keittiö ja wc ovat oikein tympeitä. Keittiössä ikivanhat kaapin lotjakkeet + valkoinen laattaseinä "koristaa" tätä kaun(h)eutta.
Pienen mietinnän jälkeen päädyin 2 eri sävyyn..
Innostuneena, mutta hieman epävarmana kokeilemaan onnea!
 
Kahvia juodessani mietin ettei tämä todellakaan voisi olla niin vaikeaa.. Voi kuinka monta kertaa olen törmännyt tekstit jossa kirotaan koko fixi alimpaan helvettiin.
Tiesin myös sen, että aikaa varmana menee. Ja juu muutama hassu päivä siinä sitten meni!! Sen minkä kerkesi aina tekemään muiden ohella ;)

Keittiön ensimmäinen taso, HELPPOA!! Ja samantien tiesin että koko keittiön kaapit tulen tällä ihmeellisellä fixillä tekemään.
Tuumasta toimeen. Kaappien ovet irti ja fixiä vain pintaan, ovi kiinni ja kahvat paikoilleen. Pikkuhiljaa aloin jo saamaan tämän fixin ns.henkimaailmasta kiinni ja kaappien ovet alkoivat menemään jo rutiinilla :) MUTTA vauhtiin kun pääsi, loppui tarvike. Hahaa, pöytätason fixiä olisi jäljellä, joten ajattelin kokeilla kuinka hermot kestää laattojen päälle fixaamisen. Jep. Isoin työ oli leikata tusina 15x15cm palasia.. Kyllä ei vissiin ihan kaikki ruuvit taas päässä mukana ollut. . . .
Keskiviikkona tämän projektin aloitin ja perjantaina (sain lisää fixiä) koko keittiö oli kuin uusi!! :)
Olen kyllä oikein tyytyväinen tähän muutokseen !!! <3
Sain myös innostuksessani laitettua ns.pikku eteisen uudenlaiseen uskoon. Ja siitäkin tuli TODELLA kiva <3
Seuraavaksi suunnitteilla olisi wc tilojen muutosta + muutamat muut...:p

Niklakselle lupasin, että jahka saan keittiön valmiiksi niin suuntaisin citroenin keulan kohti Rovaniemeä.
Ja kyllä näin siinä siis kävikin. Lauantai iltana pakkasimme auton, traileri kiinni, Niklas takapenkille ja koirat kyytiin.. Matka kohti Rovaniemeä alkaisi!!!! Tiedossa siis loma, seikkailua ja puuhailua.

350km jaksoin ajaa yhtäsoittoa, 2 aikaa yöllä iski totaalinen väsymys. Mikan kanssa vaihdoimme kuskin paikkaa Jyväskylän jälkeen ja näin ollen pääsin lepäämään muutaman tunnin.
N.50km ennen Oulua olin jälleen iskussa ja täysin skarppina jatkamaan ajamista ja Mika pääsi pötköttelemään :)

Hieman Kemin jälkeen päätimme pysähtyä ja käydä hieman kävelemässä koirien kanssa. TSIISUS mikä itikka määrä meitä oli vastassa :D :D
Voin sanoa, että kyllähän muuten tokeni kun sai tapella itikoita vastaan. Mika muuten tappoi autosta niitä perkeleitä seuraavan 50km matkan ajan :'D
Hieman ennen klo.7 olimmekin Rovaniemellä ja suuntasimme minun ja Niklaksen tädin tykö nukkumaan. Niin, tai me Mikan kanssa menimme nukkumaan 3 tunniksi ja Niklas lähti tädin kanssa loiruamaan kylille.
Tarkoituksena oli lähteä maanantaina ajamaan mökille (Rovaniemeltä ~30km ja Ruotsiin ~70km) mutta lähdimme jo sunnuntaina.

Tästä alkoi 4 päivän mökki loma :)

Oulu KV 11-12.07.2015

  Niimpä niin. Jo ennen ikäviä tapahtumia ilmoitin äRRät, eli Ronon ja Raikan Oulun kansainväliseen koiranäyttelyyn.
Sinne siis tiemme vei viikonloppuna. Ajattelin, että pieni "maiseman vaihdos" ja uudet/tutut ihmiset tekisivät vain hyvää, näin olikin :)
  Hauskinta tässä olisi se, että koska olen ollut viimeiset viikot täysin "pimennossa" olisi meillä majoitus haussa. Teresa oli meille hankkinut mökin, joka kuulosti ihan OKlta. Torstaina aloin laskemaan ja sain summaksi hitusen alle 400e... Siis VIIKONLOPUSTA! !! Mökistä missä ei käytännössä ollut MITÄÄN varustetasoa, sekä olisi vielä jonkinlaisen ajomatkan päässä. Ei ei. Jokin järki minussakin oli vielä tallella. Niimpä peruimme sen.
Saimme tilalle muualta "mökin", mutta seuraavana päivänä ilmeni tupla buukkaukset.. . Huh Hei !!
  Onneksi Teresalla sattui olemaan asuntoauto, joten päätimme kokeilla onneamme. 4 ihmistä ja koira siihen. Kuulosti oikein paljon paremmalta, kuin yö autossa :D :D
Ja eikun menoksi!! Peppen kanssa lähdimme perjantai aamuna tienpäälle. Matkassa siis trailerissa äRRien lisäksi norskilainen Karma :)
Nauroinkin, että tämä retki kannattaa laittaa kalenteriin ylös. Nimittäin kanssani ei varmaan tule vastaavaa kokemusta olemaan. Vieläkin huvitti tämä majoitus sekoilu.

Illalla saavuttiin äimänrautiolle. Siellä sitten etsiskelimme minne leirimme voimme kasata. Ja kuinka olla!! Pääsimme nurmikko alueelle, aivan näyttelypaikan viereen!! Hahaa!
  Asuntoautossa ei ollut muuten ollenkaan pöllömpi nukkua!
Koska olimme lomalla, ilmoitin myös että en tiedä oikein missä vireessä äRRät ovat. Ne ovat nimittäin aikasen  "pellossa" olleet nyt viimeiset viikot. Mitään suuria odotuksia ei siis minulla ollut.

Lauantaina sain yllättyä kuitenkin enemmän kuin positiivisesti!!!
Rono oli yhtä hymyä ja niin letkeä kuin olla ja voi. Oikein hyvin mielin sitä katselin. Ronosta on tullut oikeastaan kuin viini, paranee kerta kerralta. Oikein oikein iloinen olen näkemääni. Raikuli luikuri se vain jaksaa myös täysillä mennä. Siinä on narttu ISOLLA äNNällä!!! Hieman kauhistutti kaikkia neidin diivamaisuus. Mutta kehässä teki yhden upeimpia esiintymisiä! 
Arvostelut, Tuomari: Yandchev Oleg, Venäjä
Barwaxan Frodo
"Erittäin hyvän kokoinen. Erittäinhyvän tyyppinen. Hyvä psyykkinen kunto. Pitkä pää. Ei ongelmia hampaiden katsomisen kanssa. Vahva runko. Erittäinhyvä ylälinja. Mukavat liikkeet. Erittäinhyvä temperamentti."
AVO ERI1 SA PU1 CACIB & VSP
Barwaxan Vogue
" Erittäin hyvän tyyppinen. Super kokoinen. Vahva runko. Erittäinhyvä ylälinja. Erittäinhyvä pigmentti karvassa. Vahvan tyyppinen. Super temperamentti."
AVO ERI1 SA PN1 CACIB& ROP & RYP2!

Sunnuntaina jatkettiin...
Tuomari: Selimovic Igor, Kroatia
Barwaxan Frodo
"Medium size. Correct type. Nice head & expression, Exl topline& angulation. Good balance in side movement. Good colour and temperament."
AVO ERI1 SA PU1 CACIB & VSP
Barwaxan Vogue
"Very nice bitch whit balance. Lovely head. Exl body shape, Exl angulation, move is easy with drive. Good coat &temperament."
AVO ERI1 SA PN1 CACIB & ROP & RYP4 !!

Ei yhtään hassumpi reissu!
Tästä on eeeeerittäin hyvä jatkaa taas tulevaan !! :)
ISO KIITOS VIELÄ KAIKILLE <3 <3 <3

Elmo Akseli.<3

24.06. Keskiviikko

Se päivä jolloim jouduimme kokemaan elämämme raskaimmat askeleet.
Satoi vettä vaihtelevasti,välillä enemmän välillä vähemmän. Untakaan ei ollut montaa tuntia takana.
Esikoisemme Niklas oli edellis iltana lähtenyt mummolaan yökylään, saimme olla ja "valmistautua" kahdestaan, rauhassa.
Yritin olla vahvana aamusta, mutta pihalla liehuva lippu puolessa välin pysäytti. Ymmärsin. Se lippu oli meidän Elmolle. Lapsellemme jolle anettiin mahdollisuus ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Kello juoksi juoksemistaan ja oli aika lähteä hakemaan kummit ja hautaseppele.
Kummeista paikalle pääsi 2/4, saimme siunauksen ja hautauksen tapahtumaan toivotusti samalle päivälle.

Voi kuinka kaunis olikaan hautaseppele. Vaikkakin siitä oli tehty mahdollisimman pieni, tuntui se hurjan isolta kantaa sylissäni.
Sairaalan kappelissa olimme saaneet nähdä jo etukäteen pikkuruisen arkun, päällä olisi ollut harsokukkaa. Halusin kuitenkin, että arkulle tulee myös samanlaista kukkaa mitä seppeleessäkin on. Ja näin saimmekin.
Vielä veljeni haku. Katsoin pikkuveljeäni hieman ylpeillen, tuo pieni mutta samalla minua reilusti päätä pidempi kloppi oli hurjan komea puku päällään. Samalla mietin, että ei hänellekkään suotu sitä helpointa tietä. Tietä jolla joutuisi siskon pojan arkun laskemaan.

Jälleen sain havahtua kelloon. Olisi aika lähteä ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Ajatuskin sai palasen nousemaan kurkkuuni. Mitä lähempänä kappelia olimme, sitä ahdistuneisemmaksi olotila meni.

Pappi olikin vastassa meitä, pyysin häntä laittamaan kukat Elmon arkun päälle, näin hän toimi.
Kappelin odotustilaan astuessani alkoi kyyneleet valumaan. Muistin kuinka pienen pienen pieni arkku kyseessä olikaan.
Ja kun ovet meille avattiin... Se näky..
Pikkuruinen arkku, isolla laverilla, kynttilöiden keskellä.. Jälleen kerran ajattelin että tämä on vain painajainen. Pahimman pelkoni todellisin hetki.
Kuulin kuinka kauniisti pappi Elmosta puhui, mutten muista mitä hän todellisuudessa puhui.
Jokainen minuutti tuntui niin pitkältä katsoa pientämme, sitä pienen pientä arkkua.
Tiesin, että toivettani oli kunnioitettu ja vain yksi virsi olisi edessä, Suojelusenkeli. Siihen päättyisi siunaus ja pääsisimme matkassamme viimeiselle osuudelle. Osuus mikä olisi kaikkein raskain. Hetki ennen siunauksen päättymistä kuulin kuinka ukkonen jyrähteli, sateen ääni raikasi kappeliin asti..

Riihimäessä meitä vastassa oli sovitusti suntio. Viimeiset katseen vaihdot Mikan kanssa, olisi aika taittaa viimeinen tie.
Kyyneleet virraten kävelimme vierekkäin, minulla seppele ja Mikalla arkku sylissä. Kurkkua puristi..
Veljeni oli luvannut laskea Mikan kanssa pienen Elmon haudan lepoon. Oli täysin hiljaista, nojauduin Kati-Mariin ja katsoin. Kyyneleet valuen näin kuinka pieni arkku laskeutui. Ja samalla havahduin kuinka jostain aurinko pilkahti. Tiesin, Elmo oli päässyt enkeleiden luokse <3
Niin hiljaista. Pyyhimme kyyneleitä, suntio kyyneleitä pyyhkien sanoi "ei ole oikein sanoja", nyökkäsin sillä tiesimme ettei ole.. Vihdoin saimme jäädä vain omalla porukalla haudalle.
Päälimmäisenä ahdistus, samanlainen tunnetila kuin sairaalassa. Sairaalassa silloin kun jouduin poikamme viimeisen kerran luovuttamaan hoitajalle..
Elmon hauta koristeomenapuun alla, auringon paisteessa näytti niin rauhalliselta, levolliselta. Siellä jossain pojallamme on hyvä olla. Sillä samalla hetkellä paikasta tuli elämämme tärkein paikka. Paikka missä käydä, paikka missä olla ja missä saamme kertoa pojallemme ikävämme.

Illalla oli vielä pakko käydä katsomassa, että hauta oli peitetty ja kaikki hyvin. Näin oli kuten olikin sovittu.

Tässä vaiheessa haluan kiittää useampia osapuolia:
Hämeenlinnan äitiyspoliklinikkaa, joka hoiti erittäin hyvin juridiset puolet. Sairaalapappia, joka hoiti uskomattoman nopealla aikataululla kaikki hautaukseen liittyvät asiat. Sairaalan sosiaalityöntekijää, joka räjähdysmäisesti lähti selvittämään minun oikeuksiani ja talouden turvaa. Riihimäen seurakuntaa, kauniista hautapaikasta jonka saimme valita. Lisäksi Riihimäen sosiaalitoimea sekä Elmon kummeja <3
Niin paljon olemme saaneet lisäksi apua ja neuvoja ulkopuolisilta henkilöiltä, sellaisiakin mitä emme olisi osanneet tai uskaltaneet pyytää.

Nyt n.1 1/2 viikkoa siunauksen ja hautauksen jälkeen olemme käyneet päivittäin pikkuruisen haudalla. Omenapuu on lopettanut kukinnan ja alkaa kasvattamaan omenoita. Haudalle saatiin vaihdettua seppele kukkiin, punaisia ruusuja ja muraattia <3
Lyhty ja koristepatsaat ovat löytäneet oman paikkansa.

Menneellä viikolla havahduin siihen, että kun kävelen Elmon haudalle alkaa aina tuulemaan. Tuuli heiluttaa isoa raskasta lyhtyä. Olen ottanut asian seuratakseni ja näin tapahtuu jokainen ilta sinne mennessämme. Tänään Niklakselle kerroin, että katsoppas kun omenapuun oksat ja lyhty alkaa heilumaan. Niklas kysyi mistä äiti tiesit?
Elmo käy meitä moikkaamassa. Niklas hymyili minulle, sanoi ethän äiti ole surumielinen? Hymyilin ja sanoin, että äiti tietää että Elmolla on hyvä olla. Katsoimme, vilkutimme ja Niklas toivotti pikkuveikalle hyveli yötä <3

Pikkuhiljaa alkaa surutyö olemaan hallinnassa. Eteenpäin on vain mentävä, ei ole minkäänlaisia muita vaihtoehtoja. Onneksi meillä on Niklas, iltojemme ja päiviemme valopilkku <3 Lisäksi koirat ovat tuoneet meille myös oman pakon liikahtaa kotoa pois. Ikävä on mielettömän kova, se koskaan mihinkään häviä, mutta sen kanssa on päivä päivältä helpompi elää.
Kun vielä saisimme uuden isomman asunnon, olisi helpompi lähteä etenemään elämässä.
Mutta yksi mikä on varma, täältä emme pois muuta, meidän perheemme on täällä<3

Enkeli poikamme <3

Vielä keskiviikkona kaikki oli "hyvin" tarkistus ultrassa. Poikamme liikkui ja vilisti menemään. Uuden pienen elämän sydän löi ja potkut tuntuivat pieniltä tökkäyksiltä alavatsassa. Istukka virtaus hyvä, lapsivettä riitti.
Pituus oli ok viikkoihin nähden, paino hieman alakäyrällä. Enhän minä teekkään kuin pieniä siroja vauvoja, sen tiesin. Varmuuden vuoksi halusivat laittaa lähetteen Helsinkiin naistenklinikalle. Kyllähän minä sinne menen, kaikkeni annan ja teen että pojalla on hyvä ja turvallinen kasvaa.
Verenpaineeni oli kohonneet 151/95, normaalisti yläpaineeni on n.alle 100. Lääkäri ei pitänyt yhtä mittausta niin "vakavana". Hieman pelon ja itkun sekaisin tuntein ajelin kotiin.

12.6 perjantaina sainkin soiton. Se pelätty ja kaivattu soitto Naistenklinikalta. Pienuuden lisäksi sydämessä olisi kalkkipiste, jonka haluavat tsekata. Olihan siellä ollut jonkinsortin kysta tai rakkolakin. Ilmeisen kovaa hätää ei olisi, mutta tarkastellaan ja tutkitaan asiaa.
Se päivä menikin itkun sekaisin merkein. Selvittelin asioita ja iltaankohden sain rauhoituttua ja mieltä paremmaksi.

Illalla katsoimme koko pienen perheemme voimin elokuvaa. Tämä tunne, koko porukka yhdessä kasassa. Minä, Mika, Niklas ja vauva masussa<3 Tunne oli hyvä.
Nukkumaan siirtyessämme vielä iltalehteä selatessani sängyssä tunsin supistuksen. Tuli toinen, kolmas olikin jo tiukempi. Jotain lämmintä oli reidellä. Suljin silmäni ja toivoin. Älä ole sitä miksi sitä luulin. Nostin käteni ja kyyneleet valuivat: verta.
Nopeasti vessaan ja soitto sairaalalle. Niksu oli juuri mennyt nukkumaan, suotta herätellä sitä. Itse en kykenisi ajamaan sairaalaan, ainoa vaihtoehto olisi ambulanssi.

Ulkona purskahdin itkuun ja painaiduin Mikaa vasten "rakas, anteeksi, minä tulen yksin tältä reissulta kotiin..."
-älä huoli, kaikki on hyvin. Se istukka vaan osoittaa mieltään..
Piinaava 20minuuttia sairaalaan alkoi.

Sairaalassa pääsin melko heti lääkärille. Siellä hän ultrasi istukkaa. Näin poikamme. Tuijotin kuvaa, itkin aivan hiljaa, näin sen. Näin kuinka hän ei enään liikahtanut ja väistänyt ultraa. Ei ei hän voi nukkuakkaan. Huone oli täysin hiljainen ja pimeä. Katsoin kelloa. Puoli kaksi lauantai yönä.
Hiljaisuus meni rikki "Viivi minä olen todella pahoillani, mutta..." elämältäni tipahti pohja. Kyyneleiden määrä oli sanoinkuvaamaton. Hengitys lamaantui. Tiesin sen, mutta mikä oikeus tuolla ihmisellä oli se minulle sanoa. Aika pysähtyi. Pidin vain käsiä mahalla. En voinut enkä halunnut asiaa kuulla, vaikka silmäni sen kertoivat. Laitteet sammutettiin. Minut autettiin ylös..

Osastolla puhelu Mikalle
"Rakas olen pahoillani, meillä on maailman kaunein enkeli poika".
En muista kellon aikaa, en puhelun lopetusta. Sanoin vain ettei enään ole kiire. Tule huomenna, meidän kiireemme on nyt loppuneet. Muistan puhuneeni äidin kanssa, hysteerisesti itkien, sydän ei lyönyt enään..
Jossain vaiheessa olivat vieneet kodinomaiseen synnytys saliin. Havahduin kun hoitaja oli vieressäni. Olikai hän ollut koko aika siinä, en jaksa muistaa.
Muistan suostuneeni menemään makaamaan ja hän peitteli minut siihen. Sanoi tuovansa kipulääkepiikin ja jotain mikä rauhoittaa ja saan nukutuksi.
Oxanest piikki vei kipuni, opamoxilla sain taas hengitettyä ja nukuttua. Katsoin kelloa. Kuinka se voisi olla jo 6 aamulla?
Nukahdin.
Labra kävi jossain vaiheessa ottamassa kokeita. Synnytys alettiin käynnistämään 8 aikaan. Lisää kipulääkettä. Nukahdin.
Hoitajia tuli ja meni, "otan osaa suruun". Ne oli ne sanat jotka totuin kuulemaan tunnista toiseen. Sille lamaantui täysin.

Vihdoin Mika pääsi saapumaan sairaalaan. Itku oli loputon, kun pääsin nukahtamaan hänen kainaloon. Jossain vaiheessa antoivat lisää lääkettä.
14 aikoihin kohtu oli vielä takana ja aavistuksen pehmentynyt. Tässä menisi vielä kauan. Sain uudet käynnistyslääkkeet.
Annoin Mikalle luvan mennä käymään kotona hoitamassa koirat vanhempieni luokse. Tämä kun ei mihinkään ole muuttunut, eikä tule muuttumaankaan.

Joskus 17 aikaan heräsin jumalattomaan poltteeseen. Hoitaja kävi ja kokeili, kohtu oli tullut hieman eteenpäin, muttei auki.
Hetki sitten sain kipuun oxanestiä. Oksetti, mikään ei pysynyt sisällä. Jossain vaiheessa olivat suoniyhteyden käteen laittanut. En tiedä koska.
18.09 oli viimeinen viestini itkun smja kivun sekaisin tunteiden laitettu äidilleni. Tarvitsen Mikan nyt!!
Onneksi hän oli lähtenyt jo tulemaan.
Etsin asentoa missä voisin olla. Supistukset olivat järkyttävän kipeitä. Sen hetken. Oksetti. En tiennyt miten olisin ollut. Mikään ei tuntunut hyvältä.

Vessassa oksentaessa katsoin kelloa, 18.20. En kestä tätä enää kauaan. En päässyt yksin ylös. Sattui. Hoitaja tuli paikalle, auttoi sängylle. Puhui että laitetaan se kohdunkaulanpuudute.
Kokeili. "Herranjumala! Huudan kollegoille, että kohta tarvii ponnistaa, se on nyt n.3cm auki"
Hoitaja poistui. Huusin viimeiset supistukset. Pian kätilö tuli ja sanoin että nyt. Kyllä, poika oli maailmassa. Kello oli 18.30 ja Mika astui huoneeseen.
Ei itku, ei parkasua. Hiljaisuus. Kivut loppui. Aika loppui.

Siinä se oli. Meidän pieni poikamme. 27cm ja 355g. Hänellä oli samanlainen nenä kuin Niksulla, siis kuin minulla. Täydelliset pienet varpaat ja sormet. Kauniit kasvot. Tämä ihme joka keskiviikkona vielä rallatti menemään, nyt ei liikahtanutkaan. Oli niin rauhallinen, virheetön, täydellinen..

En tiedä kauanko poikaa saimme pitää, mutta sen pois antaminen tuntui lopulliselta päätökseltä. Kuka äiti antaisi lapsensa vieraan vietäväksi?!
Minä annoin, luovutin, päästin irti. Näinhän että pojalla ei ollut hätää. Ei kipua. Viimeinen kosketus äidin ja isän kanssa. Ovi meni kiinni. Romahdin.

Sisältäni puuttui jotain. Ei möyhimistä enään, ei pieniä teräviä potkuja. Kaikki oli ohitse. Kuinka ihmeessä ihminen tästä voi selvitä?
Eikö ole epäreilua antaa toiselle mahdollisuus ilman mahdollisuutta?
Kuka sen sai päättää, ettemme saa poikaa luonamme pitää?
Olinko totaallisen epäonnistunut? Eikö äidin pitäisi pystyä hoitamaan ja suojelemaan lastaan, lasta joka on vielä kaikenlisäksi kohdussa.
Eihän sen niin pitänyt mennä, sen piti olla lapselle se turvallisin paikka missä olla ja möllöttää. Ei sen pitänyt olla ensimmäinen ja viimeinen paikka.
Miksi kukaan on niin julma ja käski käydä tämän kaiken läpi? Tämän mikä on jokaisen vanhemman, äidin pahin pelko elämässä. Hetki jolloin joku muu sai tehdä päätöksen, päätös johon kukaan ei kysynyt sinulta lupaa. Kenellä jumalauta on oikeus tällaiseen?! Viedä jotain niin pientä, viatonta ja kaunista. En voi ymmärtää, enkä koskaan tule ymmärtämään.

Sen tiedän, jotain minusta tulee koko elämäni puuttumaan. Tämä suru ei lopu koskaan, sen kanssa tulee oppia elämään. Se kuullostaa kaukaisuudelta, mutta tiedän että joku päivä, joku aurinkoinen päivä voin vielä astua ulos ja hymyillä ilman kyyneliä. Mutta kukaan ei voi määrittää sitä hetkeä koska se on. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että pitäisi mennä eteenpäin. Kukaan, ei kukaan ymmärrä tätä tuskaa niin kuin toinen äiti tai vanhempi, joka on tämän päällisen helvetin käynyt lävitse. Ei kenenkään pitäisi joutua hyvästelemään lastaan. Näin ainakin luulin.
En tiedä kuinka paljon pahaa ihmisen täytyy elämässään tehdä, että joutuu tällaisen kokemaan. Ilmeisen paljon.

Jaksan uskoa, että jaksamme Mikan kanssa käydä tämän helvetin läpi. Tarvitsemme vain aikaa. Toivon kuitenkin, että kaverit ja ystävät eivät unohtaisi meitä. Nyt jos koskaan tulemme apua ja tukea tarvitsemaan. Ei meidän kohtaamisemme ole sen kamalampaa kuin ennen, suhtautukaa normaalisti meihin. Me teemme sen minkä jaksamme ja pystymme. Pienin askelin vain.

Nyt ensimmäiset päivät ja viikot menevät täysin pimennossa. Pitäisi jaksaa käytännön asioita tehdä. Paperityötä, puhelimessa oloa..
Jaksaa sen minkä jaksaa. Onneksi edes pientä iloa elämään tuo Niksu ja koirat <3 On syy nousta aamulla ylös, syy mennä illalla nukkumaan.

Narva winter cup 2015

Aivan mieletön reissu jälleen takana!:)
Ensitöikseen haluan kiittää loistavaa matkaseuraani, Peter, Teresa ja Janne!! Mieletön porukka oli kyllä kasassa ja tällä poppoolla taatusti vedetään useammat reissut. Erityiskiitos siis Peppelle, joka oli aivan mieletön händleri!!!

Lauantaina:
Barwaxan Frodo AVO ERI1 SA PU2
Barwaxan Vogue AVO ERI1 SA PN1 SERT &  ROP!!! Lisäksi neiti nappasi RYP1 ja BIS3 !!!!!
KÄSITTÄMÄTÖNTÄ !!!!!!!! AIVAN HUIKEAA.

Sunnuntaina:
BW Frodo AVO ERI1 SA PU2 SERT !! JEI!! Hakemamme viimeinen SERT siis saatiin :)
BW Vogue AVO ERI1 SA PN1 SERT ja ROP. Isoissa kehissä tyttö JÄLLEEN RYP1 ja BIS4!!!!!!!!!
Fiilis mikä tästä tuli,oli aivan käsittämättömän mieletön. Uskomatonta oli katsoa kun koira liiti !!! Huh. Jäätävää.

Uusi vuosi, uudet kujeet!!

Tsadaa ja niin vuosi vaihtui, että hujaus vain kävi.
Hetken jos menneeseen katson niin vuosi oli täynnä kaikenlaisia käänteitä. Koiria asteli laumaamme 2kpl :
PMV-13 V-13 Barwaxan Vogue ja myöhemmin Barwaxan Nickelback. Nyt siis laumassamme näiden kahden lisäksi Barwaxan Frodo.
Wild Dream's Honey muutti Merjan hellään huomaan Ja BW Mafioso lähti pohjanmaalle.
Näyttelyissä tuli käytyä ja mieleeni suurimpina jäi tammikuun Narva Winter Cup jossa BW Frodo oli 2x ROP 2XSERT 2XRYP1 ja BIS 3 & BIS 4. Myös Wild Dreams Honey molemmilta päiviltä VSP &SERT.
Sawo Show, tuo maaginen 3päivää kuumassa Kuopiossa. Mieletön keissi oli!!
BW Nickelback haki sieltä 2 x SERT & VSP,
BW Frodo 3x Cacib, 1x SERT ja 2x VSP. BW Vogue ROP, CACIB.. Kaikinpuolin HUIKEA REISSU!!! Kiitos kaikille mukana olleille<3

Ensimmäinen työssäoppiminen olikin keväällä 2014. Siitäkin ihan kunnialla lävitse.
Lokakuussa oli se pelottavin osuus. TUTKINTOTILAISUUS... Ristus mä hieman stressasin sitä..
3x kampauksia (arki-fööni-juhla)
2x ehostuksia (arki-juhla)
2x leikkauksia
Parran ajo ja muotoilu
Hoitokäsittelyä....
Kaikki kirjallisena yms. Mut hei! Arvostelut T1-K3 ja loppu arvioinnilla H2 meni, eli ihan jees!!
Nyt sit alkaa Helmikuussa toinen harjoittelu ja siitäpä lähtee rullaatirullaatirei, kyllä kyseessä permikset !! :) :)

Vuosi 2015 oli näyttelyiden kannalta tarkoitus aloittaa maaliskuussa. Mutta toisin kävi. Nimittäin meidän Team R lähteekin Narvaan 23.1 !! :)
Hieman on erinlainen kokoonpano kuin viime vuonna...:) Mutta reissusta tulee varmasti mitä mainioin!! NEVER EVER ei oo tullu ilmoitettua Eestiin koiria näin nopealla tahdilla, saatika näin myöhässä.
Peukku siis mielettömän joustavalle näyttelyn järjestäjälle!!!

Hieman on myös muutkin kuvioit tässä muuttuneet. Nikistä joka aikaisemmin omistajan kanssa laumaamme kuului, on nyt erillään meistä. Varmasti joskus kuulumisia tännekkin laitan, jahka niitä vain itsekkin saan.. Tässä on käyty lävitse niin ylä- kuin alamäkeä.. Mutta uskon että kaikella on omat tarkoituksensa :).

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2015 !!!
Tää alkaa taas blokii pitää hengissä :P