Uusi keittiö & 800km ajoa

Olen useasti lukenut ja nähnyt kuvia DC-FIX tuunauksista. Nyt päätin itse kokeilla. Riihimäen Prismasta löysinkin fixiä. Hitsi, oli muuten TODELLA vaikeaa päättää kaikista vaihtoehdoista "ne oikeat".
Olen AINA inhonnut vuokra-asuntoni "sisustusta", eli keittiö ja wc ovat oikein tympeitä. Keittiössä ikivanhat kaapin lotjakkeet + valkoinen laattaseinä "koristaa" tätä kaun(h)eutta.
Pienen mietinnän jälkeen päädyin 2 eri sävyyn..
Innostuneena, mutta hieman epävarmana kokeilemaan onnea!
 
Kahvia juodessani mietin ettei tämä todellakaan voisi olla niin vaikeaa.. Voi kuinka monta kertaa olen törmännyt tekstit jossa kirotaan koko fixi alimpaan helvettiin.
Tiesin myös sen, että aikaa varmana menee. Ja juu muutama hassu päivä siinä sitten meni!! Sen minkä kerkesi aina tekemään muiden ohella ;)

Keittiön ensimmäinen taso, HELPPOA!! Ja samantien tiesin että koko keittiön kaapit tulen tällä ihmeellisellä fixillä tekemään.
Tuumasta toimeen. Kaappien ovet irti ja fixiä vain pintaan, ovi kiinni ja kahvat paikoilleen. Pikkuhiljaa aloin jo saamaan tämän fixin ns.henkimaailmasta kiinni ja kaappien ovet alkoivat menemään jo rutiinilla :) MUTTA vauhtiin kun pääsi, loppui tarvike. Hahaa, pöytätason fixiä olisi jäljellä, joten ajattelin kokeilla kuinka hermot kestää laattojen päälle fixaamisen. Jep. Isoin työ oli leikata tusina 15x15cm palasia.. Kyllä ei vissiin ihan kaikki ruuvit taas päässä mukana ollut. . . .
Keskiviikkona tämän projektin aloitin ja perjantaina (sain lisää fixiä) koko keittiö oli kuin uusi!! :)
Olen kyllä oikein tyytyväinen tähän muutokseen !!! <3
Sain myös innostuksessani laitettua ns.pikku eteisen uudenlaiseen uskoon. Ja siitäkin tuli TODELLA kiva <3
Seuraavaksi suunnitteilla olisi wc tilojen muutosta + muutamat muut...:p

Niklakselle lupasin, että jahka saan keittiön valmiiksi niin suuntaisin citroenin keulan kohti Rovaniemeä.
Ja kyllä näin siinä siis kävikin. Lauantai iltana pakkasimme auton, traileri kiinni, Niklas takapenkille ja koirat kyytiin.. Matka kohti Rovaniemeä alkaisi!!!! Tiedossa siis loma, seikkailua ja puuhailua.

350km jaksoin ajaa yhtäsoittoa, 2 aikaa yöllä iski totaalinen väsymys. Mikan kanssa vaihdoimme kuskin paikkaa Jyväskylän jälkeen ja näin ollen pääsin lepäämään muutaman tunnin.
N.50km ennen Oulua olin jälleen iskussa ja täysin skarppina jatkamaan ajamista ja Mika pääsi pötköttelemään :)

Hieman Kemin jälkeen päätimme pysähtyä ja käydä hieman kävelemässä koirien kanssa. TSIISUS mikä itikka määrä meitä oli vastassa :D :D
Voin sanoa, että kyllähän muuten tokeni kun sai tapella itikoita vastaan. Mika muuten tappoi autosta niitä perkeleitä seuraavan 50km matkan ajan :'D
Hieman ennen klo.7 olimmekin Rovaniemellä ja suuntasimme minun ja Niklaksen tädin tykö nukkumaan. Niin, tai me Mikan kanssa menimme nukkumaan 3 tunniksi ja Niklas lähti tädin kanssa loiruamaan kylille.
Tarkoituksena oli lähteä maanantaina ajamaan mökille (Rovaniemeltä ~30km ja Ruotsiin ~70km) mutta lähdimme jo sunnuntaina.

Tästä alkoi 4 päivän mökki loma :)

Oulu KV 11-12.07.2015

  Niimpä niin. Jo ennen ikäviä tapahtumia ilmoitin äRRät, eli Ronon ja Raikan Oulun kansainväliseen koiranäyttelyyn.
Sinne siis tiemme vei viikonloppuna. Ajattelin, että pieni "maiseman vaihdos" ja uudet/tutut ihmiset tekisivät vain hyvää, näin olikin :)
  Hauskinta tässä olisi se, että koska olen ollut viimeiset viikot täysin "pimennossa" olisi meillä majoitus haussa. Teresa oli meille hankkinut mökin, joka kuulosti ihan OKlta. Torstaina aloin laskemaan ja sain summaksi hitusen alle 400e... Siis VIIKONLOPUSTA! !! Mökistä missä ei käytännössä ollut MITÄÄN varustetasoa, sekä olisi vielä jonkinlaisen ajomatkan päässä. Ei ei. Jokin järki minussakin oli vielä tallella. Niimpä peruimme sen.
Saimme tilalle muualta "mökin", mutta seuraavana päivänä ilmeni tupla buukkaukset.. . Huh Hei !!
  Onneksi Teresalla sattui olemaan asuntoauto, joten päätimme kokeilla onneamme. 4 ihmistä ja koira siihen. Kuulosti oikein paljon paremmalta, kuin yö autossa :D :D
Ja eikun menoksi!! Peppen kanssa lähdimme perjantai aamuna tienpäälle. Matkassa siis trailerissa äRRien lisäksi norskilainen Karma :)
Nauroinkin, että tämä retki kannattaa laittaa kalenteriin ylös. Nimittäin kanssani ei varmaan tule vastaavaa kokemusta olemaan. Vieläkin huvitti tämä majoitus sekoilu.

Illalla saavuttiin äimänrautiolle. Siellä sitten etsiskelimme minne leirimme voimme kasata. Ja kuinka olla!! Pääsimme nurmikko alueelle, aivan näyttelypaikan viereen!! Hahaa!
  Asuntoautossa ei ollut muuten ollenkaan pöllömpi nukkua!
Koska olimme lomalla, ilmoitin myös että en tiedä oikein missä vireessä äRRät ovat. Ne ovat nimittäin aikasen  "pellossa" olleet nyt viimeiset viikot. Mitään suuria odotuksia ei siis minulla ollut.

Lauantaina sain yllättyä kuitenkin enemmän kuin positiivisesti!!!
Rono oli yhtä hymyä ja niin letkeä kuin olla ja voi. Oikein hyvin mielin sitä katselin. Ronosta on tullut oikeastaan kuin viini, paranee kerta kerralta. Oikein oikein iloinen olen näkemääni. Raikuli luikuri se vain jaksaa myös täysillä mennä. Siinä on narttu ISOLLA äNNällä!!! Hieman kauhistutti kaikkia neidin diivamaisuus. Mutta kehässä teki yhden upeimpia esiintymisiä! 
Arvostelut, Tuomari: Yandchev Oleg, Venäjä
Barwaxan Frodo
"Erittäin hyvän kokoinen. Erittäinhyvän tyyppinen. Hyvä psyykkinen kunto. Pitkä pää. Ei ongelmia hampaiden katsomisen kanssa. Vahva runko. Erittäinhyvä ylälinja. Mukavat liikkeet. Erittäinhyvä temperamentti."
AVO ERI1 SA PU1 CACIB & VSP
Barwaxan Vogue
" Erittäin hyvän tyyppinen. Super kokoinen. Vahva runko. Erittäinhyvä ylälinja. Erittäinhyvä pigmentti karvassa. Vahvan tyyppinen. Super temperamentti."
AVO ERI1 SA PN1 CACIB& ROP & RYP2!

Sunnuntaina jatkettiin...
Tuomari: Selimovic Igor, Kroatia
Barwaxan Frodo
"Medium size. Correct type. Nice head & expression, Exl topline& angulation. Good balance in side movement. Good colour and temperament."
AVO ERI1 SA PU1 CACIB & VSP
Barwaxan Vogue
"Very nice bitch whit balance. Lovely head. Exl body shape, Exl angulation, move is easy with drive. Good coat &temperament."
AVO ERI1 SA PN1 CACIB & ROP & RYP4 !!

Ei yhtään hassumpi reissu!
Tästä on eeeeerittäin hyvä jatkaa taas tulevaan !! :)
ISO KIITOS VIELÄ KAIKILLE <3 <3 <3

Elmo Akseli.<3

24.06. Keskiviikko

Se päivä jolloim jouduimme kokemaan elämämme raskaimmat askeleet.
Satoi vettä vaihtelevasti,välillä enemmän välillä vähemmän. Untakaan ei ollut montaa tuntia takana.
Esikoisemme Niklas oli edellis iltana lähtenyt mummolaan yökylään, saimme olla ja "valmistautua" kahdestaan, rauhassa.
Yritin olla vahvana aamusta, mutta pihalla liehuva lippu puolessa välin pysäytti. Ymmärsin. Se lippu oli meidän Elmolle. Lapsellemme jolle anettiin mahdollisuus ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Kello juoksi juoksemistaan ja oli aika lähteä hakemaan kummit ja hautaseppele.
Kummeista paikalle pääsi 2/4, saimme siunauksen ja hautauksen tapahtumaan toivotusti samalle päivälle.

Voi kuinka kaunis olikaan hautaseppele. Vaikkakin siitä oli tehty mahdollisimman pieni, tuntui se hurjan isolta kantaa sylissäni.
Sairaalan kappelissa olimme saaneet nähdä jo etukäteen pikkuruisen arkun, päällä olisi ollut harsokukkaa. Halusin kuitenkin, että arkulle tulee myös samanlaista kukkaa mitä seppeleessäkin on. Ja näin saimmekin.
Vielä veljeni haku. Katsoin pikkuveljeäni hieman ylpeillen, tuo pieni mutta samalla minua reilusti päätä pidempi kloppi oli hurjan komea puku päällään. Samalla mietin, että ei hänellekkään suotu sitä helpointa tietä. Tietä jolla joutuisi siskon pojan arkun laskemaan.

Jälleen sain havahtua kelloon. Olisi aika lähteä ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Ajatuskin sai palasen nousemaan kurkkuuni. Mitä lähempänä kappelia olimme, sitä ahdistuneisemmaksi olotila meni.

Pappi olikin vastassa meitä, pyysin häntä laittamaan kukat Elmon arkun päälle, näin hän toimi.
Kappelin odotustilaan astuessani alkoi kyyneleet valumaan. Muistin kuinka pienen pienen pieni arkku kyseessä olikaan.
Ja kun ovet meille avattiin... Se näky..
Pikkuruinen arkku, isolla laverilla, kynttilöiden keskellä.. Jälleen kerran ajattelin että tämä on vain painajainen. Pahimman pelkoni todellisin hetki.
Kuulin kuinka kauniisti pappi Elmosta puhui, mutten muista mitä hän todellisuudessa puhui.
Jokainen minuutti tuntui niin pitkältä katsoa pientämme, sitä pienen pientä arkkua.
Tiesin, että toivettani oli kunnioitettu ja vain yksi virsi olisi edessä, Suojelusenkeli. Siihen päättyisi siunaus ja pääsisimme matkassamme viimeiselle osuudelle. Osuus mikä olisi kaikkein raskain. Hetki ennen siunauksen päättymistä kuulin kuinka ukkonen jyrähteli, sateen ääni raikasi kappeliin asti..

Riihimäessä meitä vastassa oli sovitusti suntio. Viimeiset katseen vaihdot Mikan kanssa, olisi aika taittaa viimeinen tie.
Kyyneleet virraten kävelimme vierekkäin, minulla seppele ja Mikalla arkku sylissä. Kurkkua puristi..
Veljeni oli luvannut laskea Mikan kanssa pienen Elmon haudan lepoon. Oli täysin hiljaista, nojauduin Kati-Mariin ja katsoin. Kyyneleet valuen näin kuinka pieni arkku laskeutui. Ja samalla havahduin kuinka jostain aurinko pilkahti. Tiesin, Elmo oli päässyt enkeleiden luokse <3
Niin hiljaista. Pyyhimme kyyneleitä, suntio kyyneleitä pyyhkien sanoi "ei ole oikein sanoja", nyökkäsin sillä tiesimme ettei ole.. Vihdoin saimme jäädä vain omalla porukalla haudalle.
Päälimmäisenä ahdistus, samanlainen tunnetila kuin sairaalassa. Sairaalassa silloin kun jouduin poikamme viimeisen kerran luovuttamaan hoitajalle..
Elmon hauta koristeomenapuun alla, auringon paisteessa näytti niin rauhalliselta, levolliselta. Siellä jossain pojallamme on hyvä olla. Sillä samalla hetkellä paikasta tuli elämämme tärkein paikka. Paikka missä käydä, paikka missä olla ja missä saamme kertoa pojallemme ikävämme.

Illalla oli vielä pakko käydä katsomassa, että hauta oli peitetty ja kaikki hyvin. Näin oli kuten olikin sovittu.

Tässä vaiheessa haluan kiittää useampia osapuolia:
Hämeenlinnan äitiyspoliklinikkaa, joka hoiti erittäin hyvin juridiset puolet. Sairaalapappia, joka hoiti uskomattoman nopealla aikataululla kaikki hautaukseen liittyvät asiat. Sairaalan sosiaalityöntekijää, joka räjähdysmäisesti lähti selvittämään minun oikeuksiani ja talouden turvaa. Riihimäen seurakuntaa, kauniista hautapaikasta jonka saimme valita. Lisäksi Riihimäen sosiaalitoimea sekä Elmon kummeja <3
Niin paljon olemme saaneet lisäksi apua ja neuvoja ulkopuolisilta henkilöiltä, sellaisiakin mitä emme olisi osanneet tai uskaltaneet pyytää.

Nyt n.1 1/2 viikkoa siunauksen ja hautauksen jälkeen olemme käyneet päivittäin pikkuruisen haudalla. Omenapuu on lopettanut kukinnan ja alkaa kasvattamaan omenoita. Haudalle saatiin vaihdettua seppele kukkiin, punaisia ruusuja ja muraattia <3
Lyhty ja koristepatsaat ovat löytäneet oman paikkansa.

Menneellä viikolla havahduin siihen, että kun kävelen Elmon haudalle alkaa aina tuulemaan. Tuuli heiluttaa isoa raskasta lyhtyä. Olen ottanut asian seuratakseni ja näin tapahtuu jokainen ilta sinne mennessämme. Tänään Niklakselle kerroin, että katsoppas kun omenapuun oksat ja lyhty alkaa heilumaan. Niklas kysyi mistä äiti tiesit?
Elmo käy meitä moikkaamassa. Niklas hymyili minulle, sanoi ethän äiti ole surumielinen? Hymyilin ja sanoin, että äiti tietää että Elmolla on hyvä olla. Katsoimme, vilkutimme ja Niklas toivotti pikkuveikalle hyveli yötä <3

Pikkuhiljaa alkaa surutyö olemaan hallinnassa. Eteenpäin on vain mentävä, ei ole minkäänlaisia muita vaihtoehtoja. Onneksi meillä on Niklas, iltojemme ja päiviemme valopilkku <3 Lisäksi koirat ovat tuoneet meille myös oman pakon liikahtaa kotoa pois. Ikävä on mielettömän kova, se koskaan mihinkään häviä, mutta sen kanssa on päivä päivältä helpompi elää.
Kun vielä saisimme uuden isomman asunnon, olisi helpompi lähteä etenemään elämässä.
Mutta yksi mikä on varma, täältä emme pois muuta, meidän perheemme on täällä<3